Agatha Christie - Kohti nollapistettä
”Minä pidän hyvästä salapoliisijutusta, mutta ne alkavat
murhasta. Mutta murha on loppu. Tarina alkaa paljon sitä ennen – joskus vuosia
ennen – kaikista niistä syistä ja tapahtumista jotka saattavat tietyt ihmiset
tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan tiettynä päivänä.”
Lainaus herra Trevesin – kokeneen vanhemman lakimiehen,
kirjan alussa mainitsema miete kiteyttää kirjan ydintä hienosti. Kohti
nollapistettä antaa virkistävän näkökulman klassiseen murha mysteeriin. Tarinan
aloittamisen murhan sijaan Agatha Christie aloittaa kauempaa. Saamme tutustua
kirjan keskeisiin henkilöihin paljon ennen murhaa ja tapahtumien edetessä
saavumme nollapisteeseen – murhaan.
Kohti nollapistettä keskeisin tapahtuma paikka on lady
Camilla Tressilianin merenrantakartano Gull’s Pointissa. Kirja kuitenkin alkaa
paljon ennen. Kaikki tarinan henkilöt päätyvät Gull’s Pointiin ja kirjan alku
paljastaa jokaisen henkilön matkan kyseiseen kartanoon. Päähenkilöiden matka
Gull’s Pointiin on iso osa seikkailua ja Agatha Christie tarjoaa pieniä
vinkkejä nollapistettä varten. Täten näen viisaammaksi tarjota juonen kirjan
takakannesta, sen itse selostamisen sijaan.
Herra Treves on 80-vuotias
lakimies ja tietää mistä puhuu. Siksipä tähän juttuun sekaantuneet henkilöt
alkavat liukua kohti nollapistettä - murhaa - jo ennen h-hetkeä. Kuten
itsevaltainen lady Camilla, jonka merenrantakartanossa Gull's Pointissa
vierailee sekalainen joukko toisilleen ennestään jo hyvinkin tuttuja
henkilöitä. Tietyt seikat saattoivat heidät kaikki tähän tiettyyn paikkaan
tietyllä hetkellä. Onneksi lähistöllä viettää aikaansa myös tarkastaja Battle,
Scotland Yardin pokerinaamainen etsivä, joka huomaa, että nuuskimisesta on
hyötyä lomankin aikana.
Agatha Christie kuuluu
ehdottomasti tunnetuimpiin dekkarikirjailijoihin. Itse muistan Christien jo
koulu ajoilta, äidinkielen tunneilta. Varsinkin tämän takia on mukava vihdoin
tutustua hänen kirjallisuuteensa. Kohti nollapistettä ei pettänyt odotuksiani.
Sain odottamani klassisen omaisen murhamysteerin. Kirjan miljöö on erittäin
miellyttävä makuuni – kartano kallion nokassa, terassilta jyrkkä kallion
seinämä mereen. Erityisesti pidin siitä, miten Agatha Christie onnistui
yllättämään loppuratkaisullaan. Tunsin itseni kilpapyöräilijäksi – nostin kädet
ilmaan hurratakseni voittoani, mutten huomannut takaa lähestyvää Christietä, joten jäin
maistelemaan toista sijaa.
Kohti nollapistettä on
varmasti Agatha Christien tuntemattomampia teoksia, mutta se ei ole yhtään sen
vähäisempi. Kirja viihdytti alusta loppuun ja on ehdottomasti lukemisen
arvoinen. Suuri kiitos lukuvinkistä kirjaa ehdottaneelle. Tuskin olisin itse
tätä upeaa teosta nostanut ilman pientä lukuvinkkiä.
- Jaco
Kommentit
Lähetä kommentti